3.1.2017

Mintin omasta matkasta ja päämääristä

Jokaisella oma matka ja päämäärä

Tässä kirjoituksessa kerron lyhyesti omasta matkastani ja matkan päämäärästä, joka on seikkailuni aikana hahmottunut minulle. Kannustan jokaista pohtimaan omaansa!

Olen lopulta ymmärtänyt, että etsin jotakin sellaista, minkä olen saavuttanut jo useita kertoja lyhyitä hetkiä kerrallaan monessa eri tilanteessa. Olen siis jo perillä. Olen päässyt tuntemaan jotain todella merkillistä yhteyttä toiseen elävään. Sen yhteisen sävelen voi löytää myös ratsastaessa tai mitä tahansa tehdessä hevosten kanssa. Sen voi löytää muiden ihmisten kanssa tai yksinkin.

Kurkistus verhon taakse

Ratsastuksessa hevonen ja ihminen jakavat yhteisen mielen. Tuo on se minun matkani päämäärä, jonka olen onnistunut saavuttamaan hetkellisesti, kurkistamaan verhon taakse. Kutsun sitä ykseyden hetkeksi. Silloin kova pinta on sulanut pois ja ytimet voivat kohdata. Se on sanoinkuvaamattoman upea kokemus. Itse olen liikutuksesta itkien ajanut pois tallilta, kun tajusin mitä oikein tapahtui.

Yhteistyö tekee kiinnostavaksi

Uhka ja pelko kovettavat pinnan eikä ytimeen voi päästä. Tuosta itselläni on nimitys ego-ratsastus. Siinä pahimmillaan kaksi kuorta taistelevat keskenään. Vaikka sellaisessa tehtäisiin kuinka hienoja temppuja tahansa, minua ei kiinnosta tuollainen.
Mutta edes pieni siemen ja yritys kohti yhteistyötä tekee siitä kiinnostavaa! Ei sen tarvitse olla virheetöntä, kaikki teemme virheitä. Haluan aistia kollektiivisen yhteisen sisäisen halukkuuden tehdä samoja asioita. Ja mikä onkaan upeampaa ja liikuttavampaa kuin nähdä iloista todellista yhteistyötä korkealla suoritustasolla!

Strategia kohti päämäärää

Oma strategiani on elää läsnäolon hetkessä terävänä kuuntelemaan ohjausta kohti päämäärää. Esimerkiksi ratsastuksessa näen tämän tarkoittavan niinkin yksinkertaista asiaa kuin hevosen ja oman olon ja viestien aistimista, niihin luottamista ja niiden mukaan toimimista.
Päämääräni on syvä turvallisuuden tunne, rauha ja rakkaus, eli ykseys. Hetkellinen lyhytkestoinen oman oloni epämukavuus tai jännitys ei merkkaa mitään suuressa mittakaavassa, jos sen tietää vievän kohti päämäärää. Päämääräni on löytää kuka todellisuudessa olen "sieltä missä" todellisuudessa olen. Pistoja siihen todellisuuteen tai johonkin jonka kuvittelen olevan sitä on tapahtunut. Olen kulkenut pitkän matkan ymmärtääkseni, ettei ole mitään matkaa, kaikki on jo nyt tässä.

Note to myself: Mustanmeren strategia ei vie päämäärään

Olen tarkkaillut itseäni ja huomannut minulla olevan taipumus käyttää ns. mustameren strategiaa, eli etsiä päämäärää sieltä mistä sitä ei löydy. Keskityn tällöin murehtimaan mitä aiemmin on tapahtunut ja mitä kaikkea tulevaisuudessa tapahtuukaan, jos nyt teen näin tai näin...
Silloin minulla on toooosi pitkä matka päämäärään.
Olen virheellisesti kuvitellut päämäärän löytyvän rahasta, kunniasta, maineesta, arvostuksesta, tiedosta, muista "pelastavista" ihmisistä tai hienommasta hevosesta. Noiden asioiden kautta todistan vain itselleni, että minulta vielä puuttuu jotakin ja matkaa on paljon kuljettavana. Ja sitä matkaa voin mutkitella ja pidentää ihan niin pitkään kuin halukkuuteni riittää.